Uusi vuosi, uudet kujeet... klisee?

13.01.2021

Ollaan tultu erään aikakauden päätökseen...

Haaveet tulevasta berninpaimenkoiran pentueesta on nyt lopullisesti haudattu. Kovasti meillä oli toiveita Unkarin tuontimme Wilman varaan. Valitettavasti Wilmaa yritettiin astuttaa useammasta eri juoksusta, toisinaan juoksun aikaan tuli muuta estettä ettei onnistunut. Ikään kuin kohtalo oli tässä pelissä. Mutta nyt se on loppu. 

Rodun tämän hetkinen tilanne kilvoittaa keskustelua sosiaalisessa mediassa, etenkin rodun harrastajien osalta. Harmittaa, ettei itse kasvattajat uskalla avata omaa näkökantaansa rodun terveydestä, tai sitten luen vääriä postauksia. 

Itse olen kokenut, ettei berninpaimenkoira kaikessa ihanuudessaan anna sitä, mitä se joskus rotuna antoi. On niin paljon sairauksia, jotka ovat nostaneet päätään entisestään ja näyttävät näin rodussa suurempaa roolia. Upea koira, upea rotu mutta se terveys, joka on saanut miettimään onko se sen arvoista...? Ei, ei tällä hetkellä. Ehkä tulevaisuudessa...?


Perheemme kasvoi uudella perheenjäsenellä Iineksellä. Keskimmäinen poikamme Benjamin kova koirakuume sai aikaan sen, että perheeseemme muutti samojedi

Tuo valkoinen, hymyilevä ja aina energinen ilopilleri on tuonut perheeseemme paljon iloa. Iineksen kanssa olemme kerenneet harjoitella jonkin verran rekipuuhia, sekä olemme käyneet muutamassa näyttelyssä. Benjamin esittäjänä ja harjoittelijana tietysti. 

Iinestä hankkiessamme ei mielessä ollut samojedin kasvatus, halusimme vain oman harrastekaverin Benjaminille.

Iines tutkittiin Oulun Kamussa melkeinpä kirsusta hännänpäähän, ja iloksemme saimme todeta tuloksien olevan mahtavat!  Ajatus toisesta Iineksestä alkoi käydä mielessä, onhan hän lähes täydellinen... mikäpä sen voisi paremmin toteuttaa, kuin oma tytär. Joten, jos onni suo ja tähdet sekä kuu ovat oikeassa asennossa, saamme toivottavasti nauttia sammarin pennuista vuoden vaihteessa! 

Ilman ihania tukijoukkoja; Leenaa & Riittaa, en olisi voinut edes haaveilla tällaisesta. 


2020 oli tähän astisista vuosista kasvattajana ehdottomasti raskain. Oli tuskaa, kipua, surua, vihaa, ilkeyttä, itsesyytöksiä, pettymyksiä.. 

2020 toi meille kuitenkin myös hyvää bullmastiffien parissa... Svenska Mumin-pentue syntyi huhtikuussa ja meillä oli ilo nauttia täydellisestä emästä, joka hoiti pentueensa vailla huolen häivää, suurella rakkaudella. Kiitos tuhannesti arvokkaasta yhteistyöstä Merja <3 

... odotamme innoissamme, mitä vuodella 2021 on meille annettavanaan!